tiistai 30. syyskuuta 2014

If life would be a test

Eka koeviikko on kohta ohi, luojan kiitos! Huomenna olisi enää äidinkieli ja seuraaviin kokeisiin on sitten ruhtinaalliset viisi (?) viikkoa. Tää on ollut ihan kauheaa, koska jotenkin jakso meni aivan yllättäväen enkä tajunnu valmistautua tai mitään joten enempi ja vähempi on sitten stressattu. Tänään ollutta hissan koetta en jaksanut edes enää hirveästi panikoida, eikä huomeninenkaan tunnu kuin inhottavana tunteena vatsan pohjassa.

Jakso vaihtuu ja torstaina alkaa venäjä! Oon vaan niin innoissani siitä, sillä oon oottanu sitä varmaan viimeset pari vuotta, että saan alottaa sen. Täällä pörrää niin paljon venäläisiä, että oikeesti haluan oppia ymmärtämään mitä ne sanoo. Ja jos ens kesänä jatkan vielä mansikan punnitushommissa, niin siellä sille on tarvetta - mansikanpoimijoiden englanti kun on vähän... tuota... takkuilevaa.

Ihanaa kun on syksy! Lehdet vaihtaa värinsä ja ilmat viilenee! Saa pitää villasukkia (kunhan saan sellaiset tänne kaupunkiin asti), juoda lämmintä kaakaota (maito odottelee kaupassa ja vedenkeitin/mikro olis ihan kiva siihe touhuun), voi käpertyä sohvannurkkaan lukemaan lempikirjaansa (ai mihin sohvaan? No sänkyki käy, mutta sitten olis se toine pikkune juttu ku aika!) ja sytyttää kynttilöitä (joo, saattaa se touhu olla turhan vaarallista meikäläiselle). Vähän vaan inhottaa, kun pimeä tulee jo "aikaisin". Odotan siis äärimmäisen innokkaasti sitä, kun päivä valkenee joskus yhdeksän jälkeen ja pimeys tulee kolmelta. Itse kun en ole mikään kauhea pimeyden ystävä. Silloin kyllä pitää olla pimeää, kun nukun, mutta muuten lights on!

Ensviikolla saan viimein uuden tietokoneen, kun meidän ryhmänohjaaja voitti meidän luokalle tietokoneet arvonnassa. Ei kai yhtään hyvä mäihä! Ne on jotkin Toshiban huonomuistiset pikkuläppärit, mutta oon vaan niin ilonen, sillä tää lenovon kone alkaa vedellä viimosiaan.

Mutta joo, alan lukemaan vähän vielä tuota äidinkieltä... see juu suun

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti