Omillaan

Viitisen viikkoa sitten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin koulun perässä toiselle paikkakunnalle. Asun nyt siis soluasunnossa. Minulla on oma huone ja vessa, mutta jaan keittiön täysi-ikäisen kanssa.

Asun viikot solussani ja viikonloppuisin pyrin tulemaan kotiin. Sen verran kova ikävä kuitenkin on persereikäpaviaanejani ja perhettä. Ei elo in Lpr ole ikävää tai kauheaa ja itse asiassa olen ihan tyytyväinen irtautumiseeni, sillä yksin pystyn keskittymään paljon enemmän opiskeluun. Ja kaikki tärkeät ihmiset on soiton päässä.

Mutta sitten. Uusi elämäni.

Olen kauhea sottapytty. Vaatteet makoilee lattialla ja aina on yksi kaksi mukia pesemättömänä. Kirjat, vihkot, kynät ja kumit makaa autuaana lattialla. Suurin sotkuisuuden aiheuttaja on aina ollut, on ja tulee aina olemaan vatteet. Ne on niin helevetin vaikeeta pitää ees siellä vaatekaapissa.


Olen myös aloittanu nyrkkeilyn! 2x viikko puoltoista tuntia ja ai vitsi se on mahtavaa hakata sitä säkkiä ja purkaa paineita. Olen käynyt myös lenkeillä tätini kanssa ja pyöräilemässä, kun ei lukuinnottomuudessa muutakaan keksi.  On se kumma, jos ei ala läski lähtemään!

On aivan hirveää lähteä etsimään joku uusi paikka! Lpr kun on semmosta upsidedown hillraceria, että kun hetken sahaa kaupunkia Google Mapsin kanssa nii alkaa kyllä usko (ja kunto) loppua. Hyvä ku osaa kämpiltä koululle, tädin luo ja ruokakauppaan. Hehheee.

Ja onhan miulta tottakai jäänyt avaimetkin pari kertaa! Ensimmäinen kerta tapahtui tokana päivänä kun olin menossa tervehtimään kämppistäni (joka ei ollut tuolloin edes paikalla). Kun kukaan ei tule avaamaan, kokeilen oman huoneeni kahvaa ja tajuan sulkeneeni itseni ulkopuolelle. Minulla ei ollut edes puhelinta.

No, onneksi olin jättänyt ikkunan auki ja aloin kurotella imurin varrella itselleni jotain. Pyysin apua myös naapurilta, joka auttoi mopin varrella minua saamaan puhelimeni jotta pääsin soittamaan! Kiitos siis hänelle! Onneksi tädilläni on vara-avain niin ei tarvitse maksaa huoltomiehelle.

Meidän ryhmänohjaaja muuten osallistui yhteen kilpailuun ja meidän luokka voitti ilmaiset läppärit ikiomiks! Ei siis todellakaan mitkään hienot, mutta koska ne on ilmaset nii kyllä kelpaa!


Mutjoo, nopeasti menee aika ja ensimmäinen koeviikko lähestyy uhkaavasti! Olo on lievästi sanottuna sellainen, että tästä ei tule vittuakaan, mutta yritetään ainakin. Brace yourself yms yms. Ens jaksossa sitten alusta alkaen tasaista lukemista :D

Aina ei mee ku strömsöössä