Mustaches are pro, nothing else doesn't

Aaaah, älkää välittäkö englanninkielisestä sätöksestä otsikossa, kaikki varmaan ymmärs pointin?

Ensiksi haluan kiittää ihka ensimmäistä lukijaani! Terpat sinne!

Toiseksi haluan ilmoittaa, että en päässyt toisellakaan kerralla mopon teoriakokeesta läpi. Tällä kertaa oli yksi virhe liikaa jossain hiton L-tehtävissä. Se on aina se yks liikaa... Pikku hiljaa alkaa iskeä epätoivo, kun mikään ei onnistu.

Viikonloppu meni remonttia tehdessä. Tai no, muut teki, minä yritin väkrätä kotsan työtä, jossa piti suunnitella asunto pariskunnalle ja heidän lapselleen. Saatiin kaksion pohjapiirros ja eiku vaan suunnittelemaan. Sunnuntai siinä menikin. Viideltä paloi hermo ja lähdin leffaan kattomaan Kapteeni Amerikan (uuh). Oli pakko käydä, muuten olis ilmanen elokuvalippu joutanu tunkiolle.

Elokuva oli hyvä. Siinä oli kivasti toimintaa, upeat efektit ja ihan kiva tarina. Pidän muutenkin paljon dystopiasta ja elokuvaan oli laitettu uhka vapaudettomasta maasta mikä oli kiva :) Välissä oli kyllä pari turhan kliseistä kohtaa...

Njoo... ehkä tää riitti sen analysoinnista. Viime aikoina on vaan pitäny analysoida analysoimisen perään ja alkaa analysointi purkautua anaal- korvistakin.

Kiirettä tulee pukkaamaan tälläkin viikolla. Ja tiedättekö mitä? Ei paljoo huvittas. Ehkä tää tästä. Kesäloma on kohta. Aivot tais jäädä autokoululle. Joo. Öitä. Tai sitte ei. En varmaa tajua käydä nukkumaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Shit happens

Paska viikko. Ei se nyt ihan hanurista ollut, mutta parempiakin on nähty! Heti kun pääsin kehumasta, että en stressaa hirviästi ja olen positiivinen, niin mitä huomaankaan? Kaikki ihan beestä.

Maanantai antoi jo odottaa, että mikään ei tule onnistumaan loppuviikollakaan. Mopon teoriakoe hylätty ja vain sen takia, että painoin väärästä napista... yksi ainoa tilannekuva liikaa väärin. Voin sanoa, että vitutti koko illan.

Tiistaina vedettiin kerhoa, mikä meni paremmin kuin tavallisesti, kun jokainen keskitty omaan pahviloota-autoonsa :3 On nuo ipanat sulosia ku haluuvat! Silti stressaa, kun pitäis saada valmiiks kirja-analyysi, kotsan asunnonsuunnittelu ja lukea mopon teoriakokeeseen ensviikln maanantaihin mennessä ja aikaa on vaan rajoitetusti meille kaikille. 

Torstaina se sitten tapahtu. Tiputin mun puhelimeni näyttä edellä eteisen kivilaatotukselle ja tottakai näyttö halkes. Toimii vielä, säröt on vasn vähän ilkeät ja jos kännykkä saa mistään vettä, niin se on bye bye! Kaivoinpa jo ensimmäisen lasinsirun kämmenestä.

En tiiä miten selviän sunnuntaihin. Jos hyvin käy, niin veljieni huone on valmis ja saan tän makkarin kokonaan itelleni! Ah, rauhaa! 

Vaikka itse tapahtumia ei oo ollukkaan paljon (ainakaan mainitsemisen arvoisia), niin silti tuntuu, että mikään ei ota onnistuakseen. No, kait se tästä. Laitetaan tää viikko vaikka kuukautisten piikkiin!

Mursnuni Manteli 'ulkoilemassa'

The mess that I made

Minkälaista on mun arki?

No, tylsää. Surprise. Onneksi teen siitä sitten mielenkiintosta pikkuisissa aivoissani.
Koulua minulla on yhdeksästä kolmeen viis kertaa viikossa. Kerran viikossa toimin kerhonvetäjänä kahden kaverini kanssa ja kerran viikossa käyn koirani kanssa ryhmässä treenailemassa. Sitten istuksin koneella, kirjoitan, lenkkeilen ja koirailen ja elän suhtkoht tavallista elämää, mikä suututtaa minua oikein kovasti. En epäröisi hetkeäkään, jos saisin hypätä jonnekin pokemon, Harry Potter yms. maailmaan.

Välillä tuntuu, että teen elämästäni vähän turhan hankalaa. Siis ei, se ei ole synkkää ja harmaata ja täynnä koettelemuksia, kuten joillain epäonnisilla. Joskus minulle tulee jopa syyllinen olo, kun olen päässyt niin vähällä. Mutta sitten taas tuntuu, että teen elämän pienistä asioista vähän turhan monimutkaisia. Siis vaikka ne minulle ovat ensin vain pikkujuttuja, joku tekee kärpäsestä härkäsen ja minä seuraan perässä ja sitten se onkin minulle jo isohko ongelma. Ymmärrättekö?

Esimerkiksi. Olen suorittamassa mopokorttia. Minulla on teoriakoe maanantaina 24. päivä. Meiltä on n. puolen tunnin ajomatka autokoululle.
Asian piti olla yksinkertainen. Viimeisellä teoriatuntikerralla minun piti ojentaa kaikki tarvittavat liput ja laput ajokoululle, mutta toisin kävi. Aamulla kyllä laitoin lappuset reppuun ja reppu kulki mukana ajokoulun pihaan. Tulin yhden luokkalaiseni isän kyydillä ja hänen isänsä sanoi, että jätä vaan reppu autoon. No, minäpä jätin, kun ajattelin, että turhia minä kannan sitä mukana.
No, sitten kun olen aukaisemassa ajokoulun ovea, niin ei helevetti. Ne laput. No, kyllähän ne kerkeää antaa sitten tunnin jälkeen.
Empä kerennytkään. Luokkalaiseni isä oli kotona, kun luokkalaiseni soitti hänelle. Opettaja ehti lähteä jo, joten lipukkeet jäi antamatta. Voitte kuvitella miten vanhempiani suututti, kun onnistuin sössimään yksinkertaisen asian.

Ja se myös, etten yksinkertaisesti pysty keskittymään yhteen asiaan kauaa. Yritän, mutten pysty siihen. Ennen pystyin ja kiukuttaa, että nykyään se on niin vaikeaa. Joo, siis paikallaan makaaminen ja telkkarin töllöttäminen ei tuota mitään tuskaa, mutta jos pitää tehdä jotain pitkän aikaa. Aloitan jotain, sitten käy mielessä, että AI vitsi, sekin piti tehdä, niin siinäpä sitä taas ollaan. Sitten ihmettelen, miksen saa ikinä mitään tehtyä...

There's a home, in my soul

Hellurei! Onkohan tämä nyt jo kolmas kerta, kun aloitan tämän blogin puhtaalta pöydältä... Hehhee, se on yllättävän vaikeaa kirjoittaa omasta, uskomattoman mielenkiintoisesta arjestaan. Blogi vaihtoi osoitetta ja ulkoasua, toivottavasti se ei ole ihan hirveä, mutta parempaan en nyt näillä hermoilla pysty.

Aluksi pari faktaa:

• Olen tyttö
• 15v
• Positiivinen
• Eläinrakas
• Hullu
• Avoin
• Sinisilmäinen (siis u know what I mean, luonteenpiirre katos)
• Love countryside
• Love Kirjoittaminen
• Love Bastille
• Omistaa koiran ja marsun
• Tosi syvällinen
• Muuttaa ensisyksynä Lappeenrantaan
• Jakaa tällä hetkellä (valitettavasti) huoneensa kahden veljensä kanssa

Oikeasti. Te kaikki tarvitsitte näitä faktoja. Lisää saatte (joudutte) tietää, kun jäätte seuraamaan minun järkyttävän kiintoisaa elämääni. Oikeasti. Se on niin kiintoisaa, että melkein nukahdin äsken.