Kun keskittymiskyky ei riitä...

... niin se ei vain riitä! En ihan oikeasti ymmärrä, mikä ihmeen ongelma minulla nykyisin on, kun en osaa keskittyä enää läksyihin. Ajatukset lähtevät vaeltelemaan ja huomaan haaveilevani kaikesta muusta. Jos matikassa joku ongelma ei heti ratkea, hermostun ja heitän kirjan nurkkaan. Kun aukaisen enkun tai venäjän kirjan ja alan lukemaan sanoja, huomaan puolessa välissä sivua, etten muista yhtäkään sanaa ja saan hakata päätäni seinään. Olisi kuitenkin kiva saada tehtyä läksyt ja saattaa koulujutut ihan hyvään jamaan, ennen joululomaa, ettei tarvitsisi jouluna murehtia tekemättömiä töitä... pyh, turha toivo.

Inhottaa, kun ei ole yhtään jouluinen olo, vaikka on jopa lunta maassa ja on tullut osteltua joululahjoja. Ehkä se johtuu siitä, ettei minulla ole mitään jouluista asiaa kämpässäni (jos ei lasketa tädin antamaa hyasinttiasetelmaa ja joulukalenteria). Mutta on ihana päästä kotiin, jossa on tontut seinillä ja muutenkin paljon jouluisempaa.

Tänään ruokailussa olin ihan järkyttynyt. Lappeenrannassa ei tarjota karjalanpaistia jouluna! Olin vain, että mitäs helvettiä te sitten syötte? Sitten ne alkoi luetella kinkkua ja laatikoita yms. mutta ei... jouluun kuuluu karjalanpaisti ja sen kanssa kun saa vielä porkkanalaatikkoa niin aaah.... parasta jouluruokaa evö. Että tällainen kulttuurishokki tällä kertaa. Tuntuu vain niin jännältä, että vaikka asutaan sentään samalla puolella Suomea ja väliäkin on vain se 150km niin silti on käyttäytymisessä ja juhlapyhissä eroja. En kyllä halluu muuttaa minnekään Pohjanmaalle, siellä on varmaan jo niin ernua meininkiä meihin verrattuna, jotta minä en selviäis :D

Mutta hyvää joulunodotusta vaan kaikille, jouluaattoon on enää viikko!

Rakastan luovia solmuja

Vihaan tällaisia hetkiä, jolloin luova minäni on ajanu täysiä punasia ja törmänny johonkin, jota kutsutaan lauseitten oikein muotoilijaksi ja se on menny ihan vituiksi.

Kuten varmaan huomasittekin, tuossa lauseessa ei ollut mitään järkeä. Ja juuri tuollaista sontaa aivoni ovat suoltaneet pari viime päivää oli kyseessä sitten jonkinlainen koulutehtävä, tarinan kirjoittaminen/eteenpäin vieminen tai ihan tällainen perus kirjottamisvammailu. Tuntuu, ettei miun whatsapp-viesteistäkään saa enää mitään selvää.

Viime viesti:

Odottaa mitä luovat solmut saa aikaan 

Nii just; Mitä helvettiä?!?!

Se on yllättävän turhauttavaa, että vaikka sitä tekstiä tulee, siitä ei saa se kuuluisa Erkkikään selvää (en muuten tuu antamaan lapseni nimeksi Erkkiä juuri tästä syystä). Inspiraatiota on, mutta sitten se, miten ne sanat pieraisee sinne paperille, on ihan kateissa ja se on kaikkein turhauttavinta ja suututtavinta koko hommassa. Varsinkin, kun olen sen verran laiska, etten millään jaksaisi ruveta seulomaan ajatusvirtaani, joka on viime päivät ollut tavallista huonompaa. Aivot on ihan jumissa. Miten ihmeessä saan solmuni avattua ja solkotettua edes sitä normaalitasoistani tekstiä? Ehkä oon vaan kadottanu viimeisetkin kirjoittamisosaamiseni lukiossa.

Kjeeeh